Joululomaprojektimme tuotti tulosta eli Sara oppi päiväkuivaksi. Heti, kun Mikko jäi lomalle, jätimme vaipat pois ja ryhdyimme tehokkaaseen pottailuun. Sara näki juuri ennen joululomaa Lotta-serkun pottapuuhia ja oli sen verran vaikuttunut Lotan osaamisesta, että innostui asiasta heti. Sara tajusi kerran (itse) kakattuaan, miltä "sen" pitää tuntua ja siitä lähtien on tyttö reippaasti hoitanut asiansa. Välillä hieman liiankin tehokkaasti, esim. kerran neiti ilmoitti käyneensä kakalla ja niin vain oli kaikki hommat hoituneet itsenäisesti. Sovittiin kuitenkin, että aikuinen pyyhkii vielä ja avustaa potan tyhjennyksessä. ;o)

Potan tyhjennyksen lisäksi tärkeää tuntuu olevan myös jätöksille vilkuttelu. Homma etenee niin, että potan tyhjennyksen jälkeen Sara paiskaa pöntön kannen kiinni, vetää vessan, avaa kannen uudelleen, sanoo nopealla tyylillä "heippa kakka" tai "heippa pissa", läimäyttää kannen kiinni ja poistuu vessasta.

Jaakko tekee tasaista tulosta niin pottaan kuin housuihin. Pojalla ei ole minkäänlaista hajua siitä, milloin on jotakin tuloillaan. Sen vuoksi yritämme potattaa poikaa mahdollisimmaan tehokkaasti aina siinä onnistumatta. Jaakon kohdalla kriittiset hetket kotona hoidetaankin vaipan kanssa, jotta vältytään hankalilta tilanteilta. Jospa se pikku hiljaa siitä lähtisi. Päivät ollaan siis pääasiassa ilman vaippaa.