Sara leikki ankalla, joka etsiskeli ruokaa olohuoneen matosta.

"Löytääkö se ruohoa, Sara?", kysyin.

"Ei ankat syö ruohoa! Lehmät syö! Hepatki.", tuhahti Jaakko vierestä.

"No mitä ne ankat sit syö?", jatkoin.

"Leipää.", tiesi Sara.

"Leipää. Meillä ei oo leipää." tuumi siihen vielä Jaakko.

Sara kiipeli nojatuolille muovisen lelulaatikon avulla, kunnes Jaakko huomasi vaaranpaikan. (tilanne ei ollut millään lailla vaarallinen, vaan matalan laatikon päältä pääsi helposti nojatuolille, josta Sara sitten peruutti alas ja kiipesi uudelleen)

"Sara! Tuo on vaarallista!", komensi Jaakko siskoaan ja piti kiinni, jottei tämä tipu.

Sara on innostunut pyyhkimään pepun lisäksi nenäänsä ja neiti ravaa vähän väliä vessasa niistämässä olematonta räkää. Sara ottaa vessapaperia, ryttää sen mytyksi, pyyhkii nenää, heittää paperin pönttöön ja vetää vessan. Mitä useammin tämän homman suorittaa peräjälkeen, sen parempi! Kun äiti huomaa tilanteen ja kysyy "Mitä teet vessassa?" (toivoen, että Sara tulisi pois), vastaa Sara rauhallisesti: "Minä niistän." Okei. Mutta eiköhän se jo riitä...

Saraa kiukutti jokin ja normaaliin tapaansa neiti itki ja raivosi lastenhuoneessa. Äiti muistutti jälleen kerran, että olisi varmaan helpompaa, kun pyytäisi apua. Apua odotellessa Sara haki vessasta paperia ja tuli olohuoneeseen pyyhkien kasvojansa.

"Mitä teet?", kysyi äiti.

"Minä itkin.", vastasi Sara vaisulla äänellä.

"Pyyhitkö kyyneleet pois?"

"Joo.", totesi Sara jo hymyillen.

Jaakko on oppinut jälleen muutamia sanoja, joita pikkumies toistelee puheissaan. "Ärsyttävää!" ja "tosiaan" vilahtelevat hauskasti Jaakon jutuissa, joten äidillä ja isillä riittää naureskeltavaa. :o)

Sara oli jälleen kerran kivunnut yön aikana isin ja äidin sänkyyn. Aamulla sängystä heräsi hyväntuulinen neiti ja äidin kanssa sovittiin kuiskaten, että lähdetään katsomaan lastenohjelmia yläkertaan ja annetaan muiden vielä nukkua. Sara alkoi kerätä tavaroitaan (peitto ja kaksi pupua), muttei löytänyt kuin yhden pupun. Äiti huomasi, että toinen pupu on isin vieressä nukkumassa (lähestulkoon isin kainalossa siihen tapaan, että se olisi isin unilelu :) ja näytti Saralle, että pupu on tuolla. Sara ryömi isin viereen ja kuiskasi hiljaa: "Isi, saanko ottaa". Isi hymähti vastaukseksi ja Sara hivuttautui kahden pupun kanssa alas sängystä. Äitiä hymyilytti...