Alkanut viikko on pitänyt sisällään mahtavia hetkiä työmiesten parissa. Siis Jaakon ja Saran mielestä. ;o)

Maanantaiaamupäivän pelasti huoltomies Markon visiitti (emme lähteneet ulos eli lapsilla oli tekemisen puutetta). Markon homma oli korjata saunan kaide ja hän sai apulaisekseen varsinaisen papupadan. Jaakko oli aivan mahdoton selittäessään taukoamatta "Kuule, työmies..." ja poratessaan samalla omalla akkuporakoneellaan. Myös "mulla on samanlainen pora" tuli kuultua muutamaan kertaan. No, onneksi Marko oli mukava nuori mies, joka rennon letkeällä tyylillään vastaili kärsivällisesti samoihin kysymyksiin uudestaan ja uudestaan. En usko, että Markolla on vielä omia lapsia, mutta todella hienosti otti lapset mukaan juttuun ja pääsipä Jaakko oikein apupojaksi: Jaakon tehtävänä oli työntää kaidetta seinään päin, jotta Marko sai kiinnitettyä kaiteen mahdollisimman tiukkaan. Naama punaisena ja hengittämisen jalon taidon unohtaen Jaakko työnsi kaidetta sen minkä pystyi. Ja hyvä tuli! Kyllä oli pieni poika ylpeä itsestään!

Jaakon esitellessä Markolle akkuporaansa sekä höpsötyksiänsä (pelleilee ja sanoo sitten: minä vähän höhsöttölen!) Sara otti pyykkinarulta uudet, kuivumassa olleet prinsessapikkarit ja halusi näyttää ne Markolle. Äiti kuitenkin oli sitä mieltä, että antaa pikkareiden vielä kuivua... ;o)

Maanantai-iltapäivän jännittävin hetki koettiin, kun sähkömies asteli taloon. Kyseinen sähkömies asensi jokin aika sitten meille uuden kiukaan, mutta unohti siirtää nappulat kiukaan toiseen reunaan. Tämä nuori miekkonen (=äidin mielestä vielä poika) ei sitten ollut ihan niin lapsiystävällinen kuin Marko, mutta antoi jännityksestä kankeiden lasten seurata puuhiaan. Tätäkin työmiestä nauratti kovin Saran ja Jaakon jutut, ja kieltämättä nauratti äitiäkin. Sähkömieheltä löytyi "samanlainen ruuvimeisseli" kuin Jaakolta ja se muistettiin kertoa myös isille.

Työmieskavalkaadin päätti (ainakin toistaiseksi) kaivurinkuljettaja, joka kaivoi tänään taloyhtiömme pihalla. Kuulimme pikkupihallemme kaivurin ääntä ja päätimme kurkata, josko sellainen olisi nimenomaan meidän pihalla. Ja olihan se. Pitkän aikaa Jaakko seisoskeli ja katseli pidemmän matkan päästä kaivurin touhuja, mutta miehen laskeuduttua kuopan pohjalle etsimään kaapeleita Jaakko rohkaistui ja tuli äidin kanssa tutkimaan työmaaoloja. Siinä sitten rupateltiin kaikenlaista ja Jaakko jelppasi työmiestä oman lapionsa kanssa. Välillä hieman peruutettiin kauemmaksi, kun kaivuri kaivoi pienen pätkän lisää ja sitten taas jatkettiin laipiohommien parissa. Mukava, jo vanhempi, työmies osasi kivasti ohjata Jaakon syömään, sillä vaikutti siltä, etten saisi Jaakko mihinkään kuopan ja sorakasan ääreltä (Sara paineli jo kotia kohti ja Emma heräili vaunuissa). Työmiehen ei tarvinnut sanoa muuta kuin "käypä välillä syömässä niin jaksat taas tehdä hommia", kun Jaakko jo vilkutti heipat ja käveli reippaasti kotiin.

Aika mahtavia työmiehiä loppujen lopuksi näin äidinkin mielestä. :o)