Helmikuun ensimmäinen maanantai alkoi leppoisalla aamuherätyksellä klo 8.35 ja ennen yläkertaan siirtymistä ehdimme jutustella hetken sängyssä. Jaakolla oli normaaliin tapaansa puheripuli ja siinä tuli pohdittua jos jonkinlaisia asioita. Jossain vaiheessa Jaakko tutki äidin sormuksia ja kyseli jälleen, mitä ne ovat (ei muistanut sormus-sanaa). Kerroin niiden olevan sormuksia ja että yhden niistä tulen antamaan Jaakon vaimolle, kun Jaakko sitten isona tykkää jostain tytöstä ja menee naimisiin (itse olen saanut sormuksen anopiltani, kuten hänkin aikoinaan). Sara kuunteli tätä vieressämme ja totesti hetken päästä hieman hätääntyneenä:

" Jaakko ei mene yksin, minä menen mukaan!"

Äidin pokka petti täysin, sillä sen verran suloinen oli pikkuneidin ilme ja äänensävy (sekä tietysti ajatus siitä, kun Sara tunkisi mukaan Jaakon ja tyttöystävän mukaan). Saralla oli selvästi hirmuinen hätä siitä, että hän jää yksin. No, joskus voikin olla pientä kriisiä siitä, kun kaksossisko/-veli lähtee johonkin, mutta ei murehdita sitä vielä. :o)