Nyt kun sairastelut ovat ainakin joksikin aikaa takana päin, on tavoitteena tavata niin paljon ystäviä/tuttuja/sukulaisia kuin mahdollista.

Keskiviikko alkoi kerholla, tosin myöhästyimme sieltä reippaasti, koska Emman istuimen jalusta puuttui autosta eikä äiti saanut lapsiaan laillisille paikoille autoon. (melko riemukasta lähteä kiireessä ja säätää lapsia autoon pakkasessa 25 minuuttia, Jaakko totesikin äidille moneen kertaan "äiti, älä hermostu!") Kerhon vetäjät olivat sairastuneet, mutta lapset halusivat jäädä leikkimään uusien hoitajien ja omien kavereiden kanssa. Kivaa oli ollut ja mikä tärkeintä, eväät olivat maistuneet!

Iltapäivällä saimme seuraksi Nooran (äidin serkku). Jaakko oli jo parin päivän ajan muistellut kesäistä jääkiekkopeliä Nooran kanssa, joten oli syytäkin tavata. Ilta sujui mukavasti leikin, pelailun, syömisen ja hulluttelun merkeissä. Sara oli aika ajoin melko kipakka neiti, joten tällä kertaa "vieraalle" näytettiin koko käytössä oleva tunneskaala. Viis vieraskoreudesta, kun kiukuttaa.

Lapset innoistuivat pelaamaan ilmapalloilla (jäivät P:n masuvauvan juhlista arkea ilostuttamaan) ja jossain vaiheessa ilmapallosta tuli myös jumppaväline. ;o)

Torstai alkoi keskiviikon tapaan vauhdikkaasti, sillä hammaslääkärissä piti olla klo 9.30. Aivan emme ehtineet ja meitä odoteltiin vastaanotossa. Jaakolle iski pelko heti, kun hammashoitajatäti ilmestyi viereen, joten itkua helpottamaan kaivettiin oma pupu esille. Myös siskon kanssa käsi kädessä kulkeminen auttoi ja kun huoneesta löytyi vielä leluja, ei pelosta ollut enää tietoakaan. Hieman yli-iloinen hammashoitaja tarkisti molempien lasten hampaat (onko hampaita yhteensä 20 sekä purennan) ja täytyy sanoa, että reippaasti aukesi suu molemmilta lapsilta. Yksin ei kyllä kumpikaan suostunut tuoliin istumaan, joten äiti toimi patjana ja ehkä hieman turvanakin. Uusien hammasharjojen kanssa suunnattiin neuvolan puolelle leikkimään siksi aikaa, että äiti antoi Emmalle ruokaa.

Päivä jatkui kaupassa käynnillä sekä ulkoilulla. Päiväuniaikaan pakkauduimme jälleen autoon ja ajelimme Villen (2v.2kk) ja Veeran (3kk) luokse kyläilemään. Olemme tavanneet viimeksi n. vuosi sitten ja vaikka lapset eivät Villeä muista, olivat molemmat aivan innoissaan kyläreissusta.

Alku sujui Villen leluja ihmetellen ja sählyä pelaillen. Ville oli innoissaan saamastaan ötökkäpurkista ja sen karmivasta hämähäkistä. Koko porukalla tutustuttiin hämähäkkiin ja karistettiin ötökkäpelkoa laskemalla hämähäkin jalkojen lukumäärää sekä laulamalla "hämä-hämä-häkki"- laulua.

Ville ja Sara viihtyivät hyvin keskenään, Jaakko touhusi jälleen omiaan. Saralle ja Jaakolle on ominaista, että Sara leikkii muiden lasten kanssa, kun Jaakko taas pääasiassa leikkii omia juttujaan olemme missä vain. Mukavaan iltaan kuului tietysti Runebergin tortuilla herkuttelu ja äitien ihmetykseksi kaikki kolme söivät niitä hyvällä ruokahalulla. Loppuillasta alkoi useamman samanikäisen, hieman väsyneen lapsukaisen yhteistyö tökkiä ja pieniä riitoja saatiin aikaiseksi. Oli siis aika rauhoittaa tilanne ja lähteä kotiin nukkumaan. Kiitos mukavasta päivästä, Päivi, Ville ja Veera!