Sara on viime aikoina alkanut syöttötuolissa istuessaan kääntää päänsä niin taakse kuin vain voi ja katsoa kohti kattoa. Koska kattoa pitää tuijotella päivittäin niin kerroin Saralle, että sieltä katosta roikkuu lamppu. Sarasta on hirveän hauskaa, kun asiasta jutellaan (siis joka pv!), ruokailu keskeytyy aina, koska on hienoa, että siellä katossa on lamppu. Sitä siinä sitten yhdessä ihmetellään ja katsellaan-niskat kenossa. Päivittäisen lamppu-jutustelun myötä Sara on oppinut näyttämään lamppua (kysyttäessä "missä lamppu?"). Hieno taito sekin. ;o)