Sitin antamat puput ovat olleet lapsille rakkaita jo pitkään, alle vuoden iästä alkaen. Ne ovat toimineet unileluina, kavereina ja lohdukkeina monen monissa tilanteissa. Nyt Jaakolla on meneillään kausi, jolloin myös hiiri-unirievusta (kamala nimitys, koska riepu on nätti) on tullut erityisen tärkeä ja meillä kuullaan päivittäin ehkä viitisenkymmentä kertaa Jaakon parkaisu: "pupu, hiiri". Ilman pupua ja hiirtä ei voi olla, vaan ne on haettava vaikka kuusta, kun niitä tarvitaan. Pienen miehen rakkaimmat... Taitavat mennä jopa äidin ja isin edelle. ;o)