Helsingin monikkoperheet järjestivät vuotuisen pikkujoulujuhlan Tikkurilassa. Sara ja Jaakko pääsivät ottamaan tuntumaa juhlahumuun isin, Elli-tädin ja Amin kanssa. Itse juhliin pääseminen olikin sitten aika työn takana. Sunnuntaiksi luvattu lumimyrsky täytti kaikki lupaukset ja autoilu tuntui isistä välillä täysin järjettömältä kaiken sen lumen keskellä. Sara ja Jaakko eivät moisia murehtineet, vaan nukkuivat tyytyväisinä päiväunia, kun mentiin hakemaan Elliä ja Amia Itäkeskuksesta. Itse juhlapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja siellä sitä ihmeteltävää sitten riittikin...

Jaakko ihasteli kaikkialla näkyviä tonttuhattuja, mutta ei itse halunnut vetää moista päähänsä. Ei, vaikka isi ja Elli kuinka suostuttelivat. No, sitten lopulta nuori mies oikein vaatimalla vaati saada hatun päähän, kun siskollakin on. Jaakko teki heti tuttavuutta muiden lasten kanssa, paijaili tyttöjä hiuksista ja meni mukaan toisten leikkeihin. Olisiko tuo kaksosuus sitten syynä, kun Jaakon käytöstä ei pidetty mitenkään erikoisena, vaan poika otettiin aina iloisin mielin mukaan leikkeihin (paikka oli siis pullollaan monikkoperheitä). Illan bändi, Sotta ja Pytty, sai Jaakon innostumaan. Pää heilui, ja koko ukkeli siinä samalla, mikä nauratti Elli-tätiä kovin. Jaakko taputti innoissaan ja tapaili laulujen sanoja isin sylissä. Lopulta paikallaan pysyminen kävi sietämättömäksi ja oli pakko päästä joraamaan... 

Sara oli yhtä lailla innoissaan juhlista. Uusia kavereita tuntui löytyvän heti alusta asti. Sinne vaan mukaan lattialle istumaan ja touhuamaan. Sara otti illan orkesterin esitykseen hieman rauhallisemman asenteen, istui ja kuunteli sivistyneesti ja taputti sopivissa väleissä. Värivalot ja reipas musiikki taisivat kuitenkin tehdä neitiin vaikutuksen, kun ns. viimeisen biisin jälkeen Sara totesi: "Lisää!". No tulihan se encore sieltä, eikä siinä sitten auttanut mikään: Jaakkoa kädestä kiinni ja jalalla koreasti pitkin lattiaa.

Illan lopuksi luvattu joulupukki mietitytti kovasti jo matkalla juhliin. Kun tämä odotettu vieras viimein saapui, kävi vähän niinkuin isi ennustikin. Iso punainen setä oli lopulta vähän liian jännä ja molemmat juhlijat kertoivat kuin yhdestä suusta haluavansa lähteä. Illan kruunasi isin, Ellin ja Amin kanssa vietetty illallishetki Mäkkärissä. Ruokapöydässä silmä alkoi jo painaa kaiken rankan juhlimisen jälkeen. Molemmat nukahtivat autoon matkalla kotiin, vaikka lumimyrsky jatkoi riehumistaan entistä hurjempana.