Lapset saivat viikko sitten rokotuksen ja se nosti eilen illalla kuumeen. Molemmilla oli lämpöä jo illalla, mutta Sara heräili yöllä kolmen aikaan pyörimään, oli selvästi epämukava olo. Annoin neidille lääkettä ja vettä ja niiden avulla uni maistuikin aamukahdeksaan saakka.

Molemmat ovat olleet tänään herkkiä loukkaantumaan ja koska ulkoilu jäi väliin, on minulla riittänyt tekemistä, että olisi mieluista puuhaa koko aamupäivän ajalle. Leikittiin leluilla, katsottiin Pingua (lapset katsoisivat DVD:n varmaan miljoonaan kertaa läpi, jos saisivat), rakenneltiin legoilla, otettiin eläimet siihen leikkiin mukaan, soitettiin soittimilla ja piirrettiin. Ja jokaisessa jutussa saatiin riitaa ja harmitusta aikaiseksi. Huoh! Ja minä hyväkäs vielä sain tuikkukupin tuhannen palasiksi ja sitä imuroidessa huitaisin imurin varrella liidut pitkin lattiaa, tuhannen paloina nekin. ;o)

Ruokailun suhteen päätin, että lapset saavat makaronia, jotta varmasti uppoaa, joten niinpä sitä syötiin yksinkertaisesti kurkkua, keitettyä makaronia ja kananpaloja. Ja maistui. Nyt maistuvat unet ja taidan liittyä itsekin nukkuvien kerhoon... Tai en sittenkään, Sara tuolla huutelee äitiä...

(jatkettu myöhemmin)

Iltapäivä sujui jo hieman paremmissa merkeissä. Lapset köllöttelivät sohvalla katsellen tallennettuja lastenohjelmia (pikku kakkosta jne.) ja söivät samalla välipalaa.

Herra Haikarakin on liittynyt lasten seuraan. :o)

Ilta sujui rauhallisissa merkeissä. Saran kuume kuitenkin nousi jälleen (38,4) ja nukkumaan mennessä neiti oli jo valmista kauraa. Nukahti nimittäin saman tien. Toivotaan, että saa nukuttua yön kunnolla.

(Ai niin, illasta imuroitiin jälleen lasinsiruja. Lapset ovat varmaan ihmeissään, että mikäs juttu tämä nyt on, kun äiti ja isi heiluvat imurin kanssa koko ajan. Jaakolta tippui kaksi lasia, juuri kun oli ensimmäisten siivousten jäljiltä saatu sirut siivottua niin jo kilahti toinen. Jokohan nyt riittäisi onnen sirpaleet hetkeksi? Ei kai sitä ihminen nyt ylen määrin onnea tarvitse?!)