Pakko laittaa nyt näitä pottailun alkuvaiheita hieman ylös, kun Hannan kanssa tästä aamusella juteltiin. Eli pottailu sujuu paremmin kuin uskalsin odottaa, mutta alun pottainnostuksen jälkeen on nämä monikkoäitiyden riemut tässäkin jo löytyneet (vrt. yhden lapsen kanssa harjoitteleminen). Tarkoittaen siis sitä, että kun Jaakko ja Sara aluksi istuivat potalla koko ajan (sen aikaa kun istuivat) niin nyt potalta noustaan kymmeniä kertoja tarkastamaan, että onko sinne tullut mitään. Samalla voidaan myös vaihtaa pottaa, jos siltä tuntuu. ;o)

Tämä potalta nouseminen sai varmaan alkunsa siitä, että Sara on hieman epäileväisempi pottailua kohtaan eikä malta istua siinä yhtä kauan ja hartaasti kuin Jaakko. Ja mitä sisko edellä niin sitäpä velipoika perässä... No, en valita, ihan hienosti tämä sujuu kuitenkin vielä, kun ollaan vasta viikon verran pottailtu. Sen kuitenkin opin tänään, että pikku pottailijoita ei kannata jättää yksin edes kahdeksi sekunniksi, siinä ajassa ehtii vallan hyvin nousta potalta ja liottaa käsiä pissassa. Meillä ei siis nökötetä potalla ihan niin mallikkaasti kuin Lotta-serkku. Vielä. Mutta perässä tullaan... ;o)