Veikkasin jo raskausaikana, että vilkkaasta A-vauvasta eli Sarasta tulee se, joka keksii jäynät ja saa B-vauvan eli Jaakon mukaansa. Tämä veikkaus on tullut todistettua oikeaksi jo moneen kertaan ja tänään Mikko-isi seurasi aitiopaikalta, kun neiti keksi uusia jekkuja äidille ja isille.

Sara on nyt viimeisten päivien ajan heittäytynyt hankalaksi nukkumaan mennessä ja juoksentelee sängystä monen monituista kertaa ennen nukahtamistaan. Mikään ei auta, ei hiljaa oleminen eikä minkäänlainen sanominen. "En usko!", toteaa neiti ja jatkaa pelleilyään juuri niin kauan kuin huvittavaa. Huoh!

Tänään Sara oli noussut sängystä jo muutamaan kertaan, kun sai jostain käsittämättömästä syystä Jaakonkin mukaansa. Jaakko ei ole tähän päivään mennessä tullut sängystä kertaakaan pois, joten ilta oli historiallinen. Mikko-isi oli Sara-vahdissa portailla, kun kuuli Saran ja Jaakon hiippailevan alakerrassa. Mikko kurkkasi huoneeseen, jossa kaksikko toisiaan kädestä pitäen hiiviskeli maton reunoja pitkin "ympyrää" jatkaen hetken päästä matkaa yksinään. Tultuaan oven viereisen maton reunalle molemmat huomasivat isin istuvan oven ulkopuolella, jolloin Jaakko juoksi äkkiä takaisin sänkyynsä Saran heittäytyessä mahalleen lattialle kiukuttelemaan. Mikko kehoitti lapsia omiin sänkyihin eli auttoi Saran takaisin sänkyyn. Mikon poistuttua huoneesta Sara yritti houkutella Jaakkoa uudelleen mukaansa: "Sopiiko, Jaakko?!". "Ei sovi!", vastasi tunnollinen Jaakko pysytellen omassa sängyssään Saran lähtiessä uudelleen hiippailemaan...

Saa´s nähdä, millaiseksi nämä illat tästä vielä muodostuvat. Saralla on selvästi meneillään kausi, jolloin testataan vanhempien reaktioita ja kestävyyttä sekä haetaan kaikki huomio negatiivisen kautta... (onneksi tässä on jo totuttu siihen, että tietyt jutut ovat aina ohimeneviä vaiheita)