"No niin", "hoplaa" ja "justiin" ovat jo loppuunkuluneita hokemia, joten Jaakko on ottanut käyttöönsä uuden. Mistä lie taas sen kuullut, mutta eilen ja tänään on pieni mies hokenut lähes joka väliin "voi sentään!", "voi voi!" tai "voi voi sentään!". Jaakko osaa liittää sanonnan hauskasti oikeanlaisiin tilanteisiin, joten äidillä on riittänyt naurussa pitelemistä. Niin ja usein tuo "voi sentään" saa kaverikseen raskaan huokauksen, jotta fiilis olisi täydellinen... ;o)