Viimeinen viikko on ollut melko raskas pätkä meille vanhemmille. Jostain syystä Sara ja Jaakko riitelevät aivan jatkuvasti ja elämä onkin kulkenut "2 minuuttia leikkiä, 1 minuutti riitelyä"-rataa päivästä toiseen. Huoh! Kaikesta mahdollisesta riidellään ja kinastellaan. Verbaalinen riitely yltyy välillä kirkumis/karjumis-linjalle, jolloin korvat ovat haljeta. Etenkin ruokaa odotellessa on mitä mainioin hetki avata ääntänsä ja kinastella vaikka siitä, onko kädessä haarukka vai lusikka (kun toisella on haarukka ja toisella lusikka). Tai jos aihetta ei ole, on aina perusvaihtoehtona onpas-eipäs-väittely.

Fyysinen puoli sisältää totista vääntöä leluista ja useimmiten se alkaa aivan tyhjästä. Molemmilla on oma leikki, mutta sitten toisen on vain saatava esim. oma lelu takaisin, vaikkei se kiinnostaisi noin muuten saati olisi omassa käytössä laisinkaan. Jaakon vahvuus on haluta ne omat lelut just nyt (menen ja revin väkisin) ja Saran vahvuus on ärsyttää ja juosta toisen lelu kädessä mahdollisimman kauas ja vaikeaan paikkaan kiinniotettavaksi (ja usein myös purettavaksi). Hyvä ärsytyskeino on myös lelun viskaaminen alakertaan, jolloin toisella on paha mieli moninkertaisesti.

Tervetuloa kuuntelemaan ja katselemaan! ;o)