Tänään testattiin, selvitäänkö meillä useasti ilman päiväunia. Tulos aika päivänselvä ei. Päivään sisältyi toki paljon menoa ja tekemistä, mutta illalla Sara-neito oli niin sippi, ettei jaksanut enää omien sanojensa mukaan edes kävellä. Niinpä lapset olivat jo klo 19.20 unten mailla, taisi olla nukkumaanmenon maailmanennätys tässä perheessä.

Päivä alkoi Jaakon lääkärikäynnillä. Viikon tippojen tiputtelu oli auttanut ja vasemman korvan putki oli auennut itsestään. Putkittoman korvan tilanne oli odotetusti huonompi, sillä Jaakko on ollut vajaan viikon verran räkätaudissa. Nyt sitten kuukauden päästä jälleen kontrolliin ja toivotaan, ettei liimakorvaa synny (riski siihen nyt melko suuri). Tarvittaessa toinenkin korva putkitetaan myöhemmin, mutta toistaiseksi sitä vain kontrolloidaan.

Lääkäriltä riensimme ulkoilemaan Venlan ja Hannan kaveriksi Venlan omaan kotipuistoon. Lapset olivat innoissaan "uudesta" puistosta, olemme vissiin kerran tai kaksi käyneet siellä. Niin kivaa oli, että Sara piti raahata väkisin autoon. Pikkuneidin uhma alkaa olla jo melkoista. Puistosta emme ajaneetkaan kotiin vaan kurvasimme avoimeen päiväkotiin leikkimään. Söimme siellä ja leikimme parisen tuntia ennen kuin oli aika palata kotiin. Kotona lapset leikkivät ja touhusivat omia juttujaan, kunnes isin kotiuduttua pääsivät painimaan oikein urakalla. Kikatuksen ja käkätyksen säestyksellä kolmikko pyöriskeli olohuoneen matolla ja lapset joutuivat isin "kutitusjumiin".

Iltaseuraksi saimme Hannan ja Eveliinan. Ulkoilimme yhdessä omalla pihalla ja vaihdoimme äitejä: Jaakko nautti Hannan kanssa pelaamisesta, minä tein hiekkakakkuja Eveliinan kanssa Saran touhuillessa itsekseen. Vieraiden lähdettyä isi jäi vielä ulkoilemaan lasten kanssa, kunnes Saran jalat eivät enää kantaneet... ;o)