Reilun kuukauden tauon jälkeen näimme viimeinkin Lottaa. Pikku-neiti on jo iso tyttö, kovasti on puhetta tullut lisää. Lasten yhteistä jutustelua olikin hauska kuunnella ja tällä kertaa leikit sujuivat oikein mukavasti ruokailuun saakka (sitten päiväunet väliin jättäneet Sara ja Jaakko riehaantuivat). Lotta näytti tädille ja serkuille myös hienoja temppujaan, pallon potkimista ja erilaisia hyppyjä/liikkeitä. ;o)

Lotta ja Jaakko innostuivat keilaamaan ja sepäs olikin hauskaa, viis siitä, että monta kertaa meni "ohi!".

Lotan lempipuuhaa on kirjojen lukeminen ja Hanna-äiti luki monet tutut kirjat ziljoonannen kerran. Sara ja Jaakkokin kiinnostuivat Maisa-kirjasta ja yhdessä lapset nimesivät kuvista tuttuja hahmoja.

Tässä vaiheessa näyttää hyvältä. Vaan Hannan tekemä maukas lasagne ei kolmikolle maistunutkaan ja äidit saivat tehdä työtä saadakseen lapset syömään edes vähän. No, kaikki kuitenkin maistoivat, vaikka annokset jäivät minimaalisiksi.

Jaakko ja (etenkin) Sara nauttivat jälleen myös Tume-enon seurasta. Tume-enolle kerrottiin kaikenlaista, näyettiin temppuja, enoa kutiteltiin jne. "Enoooo!", raikasi vähän väliä. Kiitos mukavasta iltapäivästä/illasta, Lotta, Tume ja Hanna!

Kotimatkalla haettiin eräästä monikkoperheestä äidin tekemiä nettiostoksia, tankattiin auto lähiseudun edullisimmalla bensiinillä (1,429e) ja koukattiin McDonalsiin hakemaan niinkin terveellinen iltapala kuin ranskalaiset perunat. Tiesin, että ilman syötävää lapset nukahtavat autoon ja jotta masuun menisi illan aikana edes jotain, oli pakko keksiä jotakin nopeaa ja lapsille mieluista syötävää, ilman, että raahaan kahta lasta kauppaan. Reilun viiden minuutin kuluttua ihmettelin takapenkin hiljaisuutta (vaikka sitä tietyllä tavalla odotinkin, koska jotain syödessään lapset ovat yleensä hiljaa). Vilkaisin taakse ja tajusin Saran nukahtaneen. Saran, joka edelleen piti kädessään ranskalaista perunaa ja joka oli puoliksi suussa. NukkuMatti on kyllä todella yllätyksellinen kaveri, noin vain hiipii unihiekkaa heittelemään, vaikka toisella on ruokailu kesken. ;o)

Sain Saran vielä hereille ja silmät kiinni painuen neiti tsemppasi ja söi ranskalaisia vielä vähän lisää, kunnes uni todella tuli ja vei voiton. Olipas kerrassaan hassu ja hellyttävä tilanne. Hymyilytti äitiä niin kovin. Isi tuli parkkipaikalle vastaan ja kantoi pienen prinsessansa omaan sänkyyn jatkamaan yöunia...