Käväisimme perjantai-iltana Järvenpään Puistoblues:seissa katsastamassa blues-katua. Porukkaa oli liikkeellä melko paljon (sade oli juuri lakannut), mutta pääsimme silti kulkemaan hyvin tuplarattaiden kanssa.
Jaakko kuuntelee kulmat kurtussa paikallista bändiä. Ei taida kovalla oleva rokki kiinnostaa. (huom! laitoimme bluussien kunniaksi oikein farkut jalkaan, kiitos vaan niistä Maija ja Milla!)
Reissun jännittävin hetki koettiin, kun katseltiin inkkareiden soittoa ja laulua (varmaan joku perulainen porukka). Huilu soi kauniisti vaikkakin melko kovaa. Sara tuijotti soittajia niin intensiivisesti, että käsi jumittui osoitus-asentoon (kun lapset näkevät jotain mielenkiintoista, he osoittavat sitä kädellään). Jaakkoa alkoi hieman kovalla ollut musiikki pelottaa, joten äidin sylistä oli hyvä hakea turvaa. Nähtiin paljon Tiina-äidin tuttuja, jotka vallan kovasti ihmettelivät meidän rakkaita mussukoita. Niin, aika kuluu nopeasti ja vauva-aika alkaa todella olla taakse jäänyttä elämää...
Kommentit