Lauantaiaamuna se sitten tapahtui. Koko konkkaronkka pakattiin tavaroineen autoon ja suunnattiin kohti lentokenttää. Pappa otettiin vielä matkalta mukaan ja auto jäi mummulle ja papalle hoitoon. Ukki ja mummi tulivat kentälle vilkuttamaan ja heistä olikin papan suosiollisella avustuksella iso apu, kun isi ja äiti hoitelivat lähtöselvityksiä ja muita pakollisia kuvioita. Sara ja Jaakko haahuilivat nimittäin innoissaan ympäri lähtöaulaa ja isovanhemmat käppäilivät perässä.



Turvatarkastuksen jälkeen lapset ihmettelivät nousevia ja laskevia koneita, kentällä kulkevia autoja jne. Ennen koneeseen nousua lapset söivät vielä ruuan sekä leikkivät hetken kentän yhdessä (kolmesta) leikkipaikassa.

Sara ja Jaakko suhtautuivat lentokoneeseen kuin vanhat matkustelijat. Jaakko nukahti isin syliin kesken nousun. Melkoinen suoritus ottaen huomioon, että istuimme ihan koneen takaosassa, missä meteli oli aikamoinen. Jaakko katseli aikansa ikkunasta kaikkea jännää, mutta katsoi sitten parhaaksi pistää silmät kiinni. Pupua aseteltiin mukavammin isin olkapäätä vasten, haettiin hyvä asento ja otettiin isin sormesta kiinni. Moottoreiden jylinän yli alkoi kuulua tasainen tutin lutkutus.



Sara oli päättänyt ottaa lentomatkasta kaiken irti, eikä neiti meinannut malttaa nukkua ollenkaan.





Ikkunasta piti katsella ulos ja samalla seurata ohikulkevien lentoemäntien touhuja. Sara sai lentoemännältä pienen tarrakirjan, johon oli kiva siirrellä Tipi&Sylvester-tarroja. Lopulta nukkumisesta käytiin aikamoinen henkien taisto äidin ja tyttären välillä. Äiti voitti ja Sara nukahti samalla kun Jaakko availi silmiään puolentoista tunnin päikkäreiden jälkeen.



Päiväunien jälkeen maistui välipala. Siitä eteenpäin Jaakon meno olikin kuin Duracel-pupulla, eikä pojalle meinannut löytyä riittävästi tekemistä. Loppumatka sujui kuitenkin mallikkaasti kirjoja lukien, eväitä napostellen, käytävällä juosten, penkeillä kiiveten jne. Sara heräsi nukuttuaan 1,5h ja ehti sopivasti heräillä ja syödä välipalaa ennen laskua. Lasku itsessään sujui hyvin, ainoastaan Sara itkeskeli, kun ei olisi halunnut olla kiinni vyössä.

Matkatavaramme saapuivat ensimmäisten joukossa, joten selvisimme erittäin nopeasti ulos haistelemaan Kreikan tuoksuja. Vastassa meitä oli Martti, jonka kyydissä ajelimme ystäviemme Reetan, Martin sekä Iirin ja Liljan luokse Ateenaan.