Sara on nälkäisenä on kuin p****seen ammuttu karhu. Äkäinen kuin mikä, tullut isäänsä. ;o)

Tänään tulimme sisään aamupäivän ulkoilun jälkeen ja Sara sai yht´äkkiä kummallisen hepulin. Halusi syliin, mutta rimpuili pois. Halusi lelua, mutta ei halunnutkaan. Tuli syliin ja näytti, että tonne, mutta ei halunnutkaan vaan heittäytyi. Itki ja raivosi. Ja minä mietin pääni puhki, että mikäs nyt on. Annoin neidille vettä ja laitoin ruuan hieman aikaisemmin pöytään ja ennen kuin Jaakko oli edes ehtinyt aloittaa, oli Saran lautanen lähes tyhjä. Selvisi sitten se kiukuttelun syy.

"Sit kun se saa ruokaa niin se on ihan eri ihminen..."