Pipeistä on tullut tärkeitä. Jaakon ensimmäinen laastarilla vuorattu pipi tuli asuntoesittelyssä, jossa poika sukelteli rappusia pää edellä... Pikkurillistä lähti nahkaa ja voi sentään, kun pikkurilliä ei voinut liikuttaa laisinkaan. Esittelyn jälkeen kävimme Prismassa ja ostimme laastarin sormeen. Muumi-laastari oli elintärkeä ja sitä muistellaan vieläkin, vaikka laastarit ovat olleet roskiskamaa jo reilun viikon verran.

Saralla ensimmäinen huomiota saanut pipi on viime viikolla ollut kämmenselässä oleva naarmu. Jos Jaakon pipistä on ollut puhetta, on Sara heti tullut muistuttamaan omasta pipistään. Saran pipien paranemisen ongelma liittyy siihen, että neiti on aivan toivoton raapija/rapsuttelija/näprääjä, joten heti, kun naarmuun on tullut uusi rupi, pitää sitä rapsutella pois...

Lapset ovat oppineet myös pipin puhaltamisen idean ja välillä puhaltavat itsekin. Molemmat tarvitsevat entistä enemmän paijausta ja syliä satutettuaan itseään. Etenkin Jaakko on esim. pään lyödessään lohduton, mutta tokeneekin yllättävän pian saatuaan äidiltä halin.