Se voi kuulkaas´ olla aivan tahaton tokaisu, joka jää elämään pienten ihmisten mieleen. Mummu sanoi joskus kesällä minulle "varo!", kun peruutin Hukkalan pihalta pois. Kyseessä oli heidän pihan ja naapurin pihan välinen pudotus, sillä pihat olivat tuolloin eri korkeudella ja vajaan puolen metrin pudotusta piti oikeastikin varoa.

Tuon yhden varoituksen sanan jälkeen ovat Sara ja Jaakko muistaneet joka kerta Hukkalaan mennessä ja sieltä lähtiessä varoittaa äitiä, jopa isiä. Ja yksi varoituskerta ei riitä, sitä hoetaan niin kauan, että auto on pysähtynyt ja sammutettu.

Nyt tuo varoittelu on laajentunut koskemaan kaikkea muutakin. Pitää varoa heinää moottoritiellä, kuoppia jokaisella tiellä, kaikenlaista sisätiloissa jne. "Äiti varo!", kaikuu meillä päivittäin moneen kertaan. No joo, voi se olla hieman minunkin syytä, sillä tuleehan sitä varoiteltua lapsiakin kotona jos vaikka mistä. Mutta kyllä on suloista, kun toiset varoittelee mitä ihmeellisimmistä asoista. Kuten heinän päältä ajamisesta moottoritiellä. :o)