Hiihtolomalla ei kyllä tänä vuonna hiihdetä. Tosin eipä taitaisi lapset suksien kanssa vielä pärjätäkään, reppanat olisivat sukset ja sauvat solmussa koko ajan... No, mutta kaikkea muuta kivaa kuuluu meidän hiihtolomaan... (lisäilen juttuja sitä mukaa, kun tapahtuu)

Lauantaina vietimme rennon kotipäivän ulkoillen, leikkien ja saunoen. Päivällä leivoimme lasten kanssa sämpylöitä, siis myös lapset saivat osallistua taikinan valmistukseen ja valmiin taikinan leipomiseen. Saran mielestä oli hurjan hauskaa sekoittaa taikinaa käsin, taisi tuntua hassulta. Jaakon mielipuuhaa oli aineksien kaataminen kulhoon sekä vehnäjauhon huitominen käsillä. Itse taikinan teko olikin ihan ok puuhaa, mutta sen varsinaisen leivontavaiheen olisimme voineet jättää lasten kanssa väliin. Sara nimittäin keskittyi syömään taikinaa ja Jaakko käsitteli vehnäjauhoa niin, että sitä oli joka paikassa. No, kivaa oli, tosin siivo oli aivan järkyttävä. Iltaruuan (kanakeitto) kanssa maistui sitten tuoreet sämpylät...

Sunnuntaina päätimme testata seikkailupuisto HOP LOP:in. Se on siis valtavan kokoinen paikka, jossa lapset saavat peuhata ja leikkiä. Lapset olivat aivan äimän käkinä paikan eteisessä, mutta pääsivät pian vauhtiin seurattuaan muiden lasten innokasta leikkiä. Puolitoista tuntia sitten kiipeiltiin, laskettiin liukumäkeä pallomereen, uitiin ja maattiin pallomeressä, ryömittiin tunneleissa, halittiin pingviiniä (ns. nyrkkeilysäkki), kuljettiin sokkeloissa ja kurkittiin näköalaikkunoista.

Jaakko ylittää "riippusiltaa". (Ainoa vaakasuora kuva, lisäilen muutaman kuvan, kun saamme oman koneemme huollosta.)

Kiva paikka, mutta kyllä se hälinä ja kiipeily ottivat voimille, siis meidän vanhempien voimille. Lapset eivät tietysti olisi lähteneet mihinkään, mutta syömään oli päästävä. Iltaruoka syötiinkin Lotta-serkun muonapisteellä, piipahdimme siis siellä pikavierailulla.

Maanantaina mummu ja pappa hoitivat lapsia sen aikaa (aamupv+iltapv), kun me vanhemmat kävimme asioilla. Lapset olivat viihtyneet puistossa mainiosti, syöneet hienosti ruokaa ja nukahtaneet alta aikayksikön. Olivat leikkineet kivoja leikkejä ja nenäleikkiä. Iltapäivällä emme saaneet lapsia ulos, joten jäimme sisälle leikkimään. Iltapäivä sujuikin sitten yhdessä siivoten ja touhuten. Kiitos lasten hoidosta, Marja-mummu ja Hannu-pappa!

Maanantai jatkui vauhdikkaana myös illasta, kun lähdimme kyläilemään Lissun ja Segen luokse. Kyläpaikan ovella lapsilta pääsi itku, sen verran uusi paikka ja vieraat tyypit pelottivat (ollaan käyty viimeksi vuosi sitten ja nähty viimeksi alkusyksystä, lapset eivät siis millään voi muistaa). Pian Lissun lammas-pehmolelu oli kuitenkin Jaakon sylissä, olohuoneesta löytyi kitara, eteisestä piano ja... No, loput voittekin arvata. Vauhdikas ilta ei- lapsellisessa kyläpaikassa tarjosi meille vanhemmille haastetta ja lapsille kaikkea kivaa kokeiltavaa. Lapsille kyläilyleluksi ostettu (omat lelut jäi kotiin) lääkärinlaukku sisältöineen ei kiinnostanut kauaa, vaan viihdykettä ja kiipeilymahdollisuuksia tarjosi olohuoneen matala pöytä.

Vauhtivekarat olohuoneen pöydällä. Tässä on sentään suht turvallinen asento, "pikkuisen" sai henkeään pidätellä, kun molemmat pyörivät ja tanssivat pöydällä... ;o)

 Ihan kivasti meni ilta, vaikka lapset olivatkin todella vauhdikkaalla, itkuisella ja herkällä tuulella (päiväunet jäivät lyhyiksi ja ruoka ei maistunut illalla). Nähdään taas! ;o)

Tiistaina vietimme kotipäivää. Ulkoilimme ja olimme perheen kesken.

Keskiviikkona lapset olivat isin kanssa kolmistaan aamun/iltapäivän, kun äiti kävi tekemässä töitä. Olivat ulkoilleet pitkään, sillä lumessa oli hauska touhuta. Mäenlaskuakin oli harrastettu jopa niin mittavissa määrin, että Mikko-isi oli aivan poikki...

Torstaina olimme aamun kotona ja illalla kävimme mukkilassa, siitä enemmän omassa postauksessa.

Perjantaina vietimme taas kotipäivää. Kävimme kaupassa jne. Lapset viihtyvät Prisma-talon leikkipaikassa niin hyvin, että joka kerta sieltä lähdetään itkun kanssa pois. Paitsi, jos on eväitä joita tarjota. ;o) Leikkipaikassa on siis yksi muovinen liukumäki ja neljä kolikoilla toimivaa masiinaa. Kolme autoa ja yksi kissa. Kaksi kertaa on kokeiltu, olisiko liikkuvassa autossa kivaa, mutta vielä saadaan sitä hauskuutta odottaa. Lapsia nimittäin pelottaa istua oudosti liikkuvassa autossa. Niin ja Igor-eno piipahti iltapäivästä, toi lapsille Myyrä-dvd:n, jota sitten ihastuksella katseltiin... Kiitti!

Lääkärin vastaanotolla. Lapset leikkivät monesti aamuisin lääkäriä: Sara on lääkäri ja istuu Jaakon takana olevan Plasto-ämpärin päällä kuin tantta potilaitaan odotellen. Kuvassa Sara-lääkäri kuitenkin hoitaa Jaakko-potilasta, joka on sairastunut kesken piknikin.

Ja eväsretki jatkukoon. Jaakko leipoi vihreän kakun ja tarjoaa sitä nyt vauvalleen... ;o) Eipä ole vauvalla paljon valinnanvaraaa syödäkö vai ei.

Lauantaina äiti teki taas töitä, joten lapset olivat lähes koko päivän vain isin kanssa. Olivat kaivanneet äitiä, mutta tyytyneet siihen, että nyt ollaan isin kanssa (selitys ei siis aina kelpaa). Ja taas oli ollut kivaa.

Sunnuntaina ulkoilimme aamupäivällä, vaikka keli olikin todella liukas (lunta satoi jään päälle). Emme siis jääneet pihamme "luistinradalle" vaan etsimme helpommin kuljettavan paikan metsästä ja viereiseltä kävelytieltä (ns.metsätie/pururata). Jaakko tallusteli jälleen päättäväisesti eteenpäin taakseen katsomatta. Tällä kertaa ihailun kohteena oli matkailuauto, jota sitten ihasteltiin aivan lähietäisyydeltä. Sattumalta auton omistaja oli ulkohommissa ja rupatteli mukavia niin meille aikuisille kuin lapsillekin. Lisäksi ihailimme heidän puisia karhuveistoksia (tehty moottorisahalla), lapset murisivat kuin karhut konsanaan. Sara päätti lähteä viereiseen puistikkoon/metsään seikkailemaan, neiti paineli punainen huppu vilkkuen meistä kaukana ja sai siten Mikko-isin peräänsä. Jaakko keksi uuden leikin lumikasassa, kiipesi huipulle kukkulan kuninkaaksi, vaati kannustavaa taputusta ja juoksi sitten kasalta alas. Tätä taidettiin leikkiä jopa varttitunnin ajan. Iltapäivällä lähdimme Hukkalaan saunomaan. Myös Igor-eno ja Johanna tulivat, joten lapsilla riitti seuraa. Sara tosin vierasti "superpelottavaa" enoa itkun kera, juoksi olohuoneeseen karkuun, itki siellä hysteerisenä ja useamman "tule tänne äidin syliin"-kutsun jälkeen neiti uskaltautui pupu kainalossaan kiertoreittiä pitkin äidin syliin. Hui! No, nopeastipa tuo vierastus unohtui ja ilta sujui mukavasti. Lapsia kiinnosti jälleen "suku on pahin"-muistipelin kortit, sieltä etsittiin tuttuja kasvoja. Kiitti saunasta ja seurasta!