Molemmat lapset ovat olleet aina huolehtivaisia etenkin toisiaan kohtaan, mutta viime aikoina Jaakko on osoittanut huolenpitoaan kaikkia kohtaan.

Eräänä päivänä makoilin sohvalla lepuuttaen jalkoja ja selkää, sillä nyt Sinttiä odottaessa on issiasvaivat tulleet jälleen jokapäiväiseksi riesaksi. Koska en voi issiasvaivan vuoksi nousta ylös normaalisti, pitää minun kierähtää sohvalta alas, jolloin tietysti laskeudun lattiatasoon... Jaakko katseli huolestuneena äidin liikendintää ja oli lopulta sitä mieltä, että äiti tippui sohvalta. Pojan kulmat olivat kurtussa, kun hän totesi hellästi "aiiii" ottaen äitiä kädestä kiinni. "Ylös" kehoitti Jaakko ja kun rakkaan poikani avustuksella pääsin jaloilleni, totesi Jaakko äitiä kehuen "nooooin!". Ai että äidistä tuntui hyvältä, kun huolenpito oli niin hellää ja huomaavaista. :o)