Olemme kovasti odotelleet vieraita nyt, kun Mikko-isi on isyyslomalla. Melko vähän on porukkaa käynyt (=tulkaa nyt hyvät ihmiset käymään!!!), mutta iloksemme Leila ja Noora piipahtivat lauantaina katsomassa Sintti-vauvaa. Sara ja Jaakko vierastivat aluksi Nooraa (olivat unenpöppörössä), mutta pian Jaakko ja Noora lukivat kirjaa niin, että Jaakko istuskeli Nooran kainalossa. Olimme lähdössä Mukkilaan, joten Leila ja Noora lähtivät samalla ovenavauksella. Yht´äkkiä Jaakko alkoi parkua "voi voi sentään!" ja kun hämmästyneinä kysyimme mikä on hätänä, totesi poika surkeana: "Noora lähti, voi voi sentään!". Veimme huuli mutrulla ja kyyneleet silmissä olevan Jaakon vilkuttamaan vielä parvekkeelle ja hetken kuluttua pikkumies jo vilkutteli iloisesti tutuksi tulleelle, mukavalle lukukaverille Nooralle. ;o) 

Lauantai-ilta sujui Mukkilassa leikkien ja touhuten. Lapset riensivät heti hakemaan leluja työhuoneesta ja pääsivät pian kokkailun makuun. Ukille laulettu onnittelulaulu jäi soimaan levynä Saran päähän ja koko illan saimme kuulla "paljon onnea, ukki!"-laulantaa... ;o)

Sara tarjoili nukelle teetä.

Sunnutaina kokoonnuimme Hukkalaan. Pappa kuuli onnittelulaulun ja lapset auttoivat innokkaina pappaa lahjojen avaamisessa. Lapset odottivat kovasti Lotta-serkun tapaamista ja tytöt löysivätkin heti yhteisen sävelen.

Serkukset: Lotta pari pv vajaa 2v., Sara ja Jaakko 2v.3kk.

Mukavat leikit päättyivät mummun ja papan sängyllä pomppimiseen. Ihme kyllä kukaan ei pudonnut, vaikka meno oli melko riehakasta. Iltapalan jälkeen oli aika ajella kotiin nukkumaan.

Maanantaina Tuula (äidin vanha työkaveri) ja Anna piipahtivat katsomassa vauvaa. Sara ja Jaakko olivat päiväunilla, mutta heräsivät Sintin ääntelyyn ja ehtivät kuin ehtivätkin leikkiä hetkisen Annan (3v.) kanssa. Jaakko oli kovin pettynyt siihen, että Annan piti lähteä niin nopeasti pois, joten eiköhän tässä pian treffata uudemman kerran.