Lapsilla on nykyään jo melko vilkas mielikuvitus ja me vanhemmat saamme kuulla jos jonkinlaisia sepityksiä erilaisista asioista. Tässä muutamia sekalaisia juttuja talteen.

Lasten yksi lempparilauluista on "Minä olen koira"-laulu muunnelluin sanoin. Laulussa lauletaan jostakin, joka osaa jotakin ja sitten mietitään, että mikä ääni siitä tekemisestä kuuluu. Eilen laulua laulettiin näin: "Minä olen isi, isi, isi, minä olen isi ja osaan pyllistää. Prr,prr,prr, prrr, prrr...." Kyllä isiä vähän nauratti, kun Sara kertoi näkemyksensä isin osaamisesta näin kauniisti ja vieläpä oikein laulun sanoin. ;o)

Saran vakiolausahduksia on nykyään "jooko" ja "ei tiedä". Jooko-sanaa neiti käyttää pääasiassa leikkiessään Jaakon kanssa, kun hän ehdottelee Jaakolle asioita. Käytännössä tuo sana ei tarkoita sitä, että asioista neuvoteltaisiin vaan Jaakko tekee yleensä niin kuin Sara ehdottaa (=sanoo). Mutta ihan kiva, että käskemisellä on tuollainen positiivinen sävy. "Ei tiedä" taas liittyy ihan kaikkeen. Sara ei nykyään tiedä mitään. Jos kirjasta katsellaan kuvia, ei Sara tunnista edes elämiä vaan haluaa selvästi, että aikuinen kertoo mikä mikäkin on. Mihin lie neidin muisti ja osaaminen kadonnut?!

Lapset ovat kovia pusimaan, halimaan ja hoitamaan vauvaa. Aina kun vauva on pusujen ulottuvilla (=sylissä tai sitterissä) on vähintään yksi vauvan kimpussa koko ajan. Aika tarkkana saavat äiti ja isi olla, koska kumpikaan ei vielä oikein tajua, että vauvaa pitää varoa. Välillä otteet lipsahtavat liian ronskiksi ja on pakko hieman toppuutella pikku pussaajia. Suloista silti seurata, miten äärettömän tärkeä vauva jo nyt on!

Isi ja lapset kävivät perjantaina lentokentällä katselemassa lentokoneita. Jaakko oli aamulla puhunut lentokoneista ja kun isi ehdotti ko. retkeä, ei kieltäviä vastauksia yllättäen tullut. Reissu oli ollut todella kiva ja molemmat lapset kertoivat innoissaan näkemistään asioista. Jaakon mukaan " iso lentokone laskeutui ylös ja lensi hrrrr.....". Lisäksi poika oli ollut innoissaan "tosi, tosi, tosi vanhasta" lentokoneesta, joka oli ollut sisätiloissa. Sara ei kertonut näkemästään niin tarkkaan, mutta muisti kyllä mainita, että olivat syöneet pullaa ja juoneet maitoa. Ja isi oli juonut kahvia.

Eveliinasta (1v.1kk) on tullut Saran ja Jaakon uusi leikkikaveri. Tai ollaanhan tässä jo vuosi "tunnettu", mutta nyt kun pikkuneiti on täyttänyt vuoden, alkaa yhteisiä juttuja olla enemmän ja Eveliina uskaltautuu vauhtikaksikon leikkeihin mukaan. Hanna kutsuu Eveliinaa lempinimellä "Ellu" ja Jaakolla on tästä tietysti oma versio, nimittäin "Tellu". Maisasta kai bongattu, mutta joka kerta naurattaa, kun Ellusta tulee Tellu... ;o)

Saralla on jo hetken ollut "mikä toi on?"-kausi. Jos jostain kuuluu pienikin ääni, on neiti heti skarppina ja tiedustelee äidiltä, mikä toi on. Välillä äitikään ei tiedä, koska äiti ei ole kuullut mitään...