Päivä alkoi aikaisin, sillä uuden päivärytmin myötä lapset heräävät n. 6.45. Äiti, isi ja Emma saivat kuitenkin nukkua vielä hetken, sillä Sara ja Jaakko aloittivat aamun leikkimällä omassa huoneessaan legoleikkejä. Kun kerroimme lapsille, että tänään on ystävänpäivä, alkoi Jaakko naurattaa. Mikä lie ollut niin huvittava juttu. Ystävistä kyseltäessä Sara kertoi mummun olevan hänen ystävä, Jaakko valitsi ystäväkseen "pojan" tarkoittaen mummun ja papan kummipoikaa Juhaa.

Aamupäivään kuului ulkoilua raikkaassa pakkassäässä enkä meinannut saada lapsia sisälle lainkaan. On kerrassaan mukavaa, kun tämä talvi on ollut oikea talvi eikä vesisadetta ja loskaa viikosta toiseen.

Iltapäivällä jätimme isin ja Emman kotiin, kun piipahdimme Citymarketissa ostamassa tarvikkeita ystävänpäivän herkkua varten. Kotiin tultuamme leivoimme ystävänpäiväleivokset, nam! Jaakko teki kääretorttupohjan ja poikien lähdettyä luistelemaan teimme Saran kanssa täytteen sekä koristelimme leivokset. Kuten niin monessa asiassa, leipomisessakin lapset ovat toistensa vastakohtia: Jaakon leivonta on yhtä välineiden kokeilua, Sara puolestaan keskittyy maistelemaan koko ajan kaikkea. Iltaruuan jälkeen herkuteltiin koko perheen voimin ja hyvää oli (vaikkakin melko makeaa)!

Päivän kuvasaldoa...

Heippa, rakas veli! Jaakko on lähdössä luistelemaan, jonka vuoksi sisarukset heittävät hetkeksi hyvästit. Moneen kertaan halasivat ja antoivat pusut toisilleen. Rakkaasta on vaikea erota- edes hetkeksi. :o)

Kun Jaakko ja isi olivat luistelemassa, piirsi Sara piirustuksia mummulle, papalle ja Riitalle. Käväisin hetken verran olohuoneen puolella ja kun tulin takaisin, oli Saran suupielet sinivihreät. Kun kysyin Saralta, että "ootko syöny liituja?!" oli vastaus tiukka "en!". Äiti oli ehkä hieman toista mieltä ja myönsi Sara sitten lopulta, että "minä piirsin omaan naamaan". No joo, onhan se eri asia kuin liitujen syöminen.

Saran ja Jaakon leipoma ystävänpäiväleivos. Ohje oli Perhelehden viimeisestä numerosta.