Tänään tapasimme muutamia naapureitamme. Ensimmäiseksi saimme iltapäivävieraaksemme Hannan ja Eveliina-vauvan (5kk). Lapset olivat aivan innoissaan vauvasta ja halusivat kantaa turvakaukaloa yhdessä äidin kanssa. Olohuoneeseen päästyämme Jaakko ei millään olisi malttanut odottaa, että vauva otetaan pois kaukalosta, joten poika päätti ryhtyä hommiin ja ottaa vauvan sieltä itse. Jaakolla oli ihan oikeanlaiset otteet, toinen käsi oli menossa selän taakse, toinen pepun alle. Ja jos me aikuiset emme olisi tehneet mitään, olisi Eveliina-parka tullut kaukalosta pois ronskilla tyylillä. Jaakko onneksi tyytyi aikuisten apuun, mutta osoitti ihailunsa ja rakkautensa vauvaa kohtaan halailemalla Eveliinaa noin viisi kertaa minuutissa. Ja tyylinä aina sama äijämeininki (siitä lisää seuraavassa postauksessa). Sara heittäytyi jälleen vauvaksi lattialle ja köllötteli tyytyväisenä Eveliinan vieressä. Olipa mukavaa saada iltapäiväseuraa, nähdään taas!

Seuraavaksi treffasimme naapurin Sinikka-tädin. Täti ei tullut meille vaan me menimme hänen luokseen. Sillä aikaa, kun autoin  Sinikkaa tietokoneen kanssa, Jaakko ja Sara leikkivät leluilla, tutkivat Sinikan kotia, kiipeilivät jne. Oli kiva pikavisiitti, lapset kävelivät hienosti sisävaatteissa+talvikengissä kotiin. (olin ihan varma, että hortoilevat lumihankiin ja kastelevat itsensä, vaan väärässä olin...)

Illalla oli sitten puistotreffit. Pikavauhdilla lähdimme ulos Nean seuraksi leikkipuistoon. Lapset ottavat nykyään Nean iloiten vastaan, koska näemme sen verran harvoin: Jaakko moikkaili ensin käden heilautuksella ja juoksi sitten vastaan (ja meinasi halata, mutta hillitsi sitten itsensä, heh), Sara juoksi suoraan Nean eteen ja alkoi selittää Nealle jotakin. Lapset leikkivät totuttuun tapaan yhdessä, laskivat liukumäkeä, kiikkuivat, tekivät hiekka/lumikakkuja ja laskivat pulkkamäkeä.

On se kiva, kun on mukavia naapureita. Haikealta tuntuu ajatus, että jos vaikka muutamme... (ei siis vielä ajankohtaista, mutta olis kyllä kiva, jos olisi...)