Tätejä tavattiin neuvolassa, kerhossa ja kaupassa. Aloitetaan neuvolasta.

Tänään olis siis 1,5v.-neuvola ja saimme uudet mitat. Jaakko 83,3cm ja 11,1kg. Sara 78cm ja 9,7kg. Painon mittaaminen oli lapsista ok, mutta pituuden mittaus ei ollutkaan enää kivaa. Jaakko protestoi enemmänkin... Lääkäritäti oli kiva. Tutki lapset, kyseli ja katseli. Sara antoi katsoa ja kokeilla pienellä varauksella, mutta Jaakko veti herneen nenään ja huusi kuin hinaja. Vaikka oli tutti suussa ja pupu kainalossa. No, eihän se kopeloiminen koskaan kivaa ole. Kolmas täti sitten rokotti. Huuto alkoi jo oven ulkopuolella, kun täti ei malttanut odottaa lasten tuloa huoneeseen, vaan nosti Jaakon (joka aloitti huutokonsertin siltä paikalta) huoneeseen ja Sara tietysti säikähti Jaakon säikähtänyttä huutoa. Rokotukset sujuivat suhteellisen kivuttomasti pienillä itkuilla, jotka menivät nopeasti ohi. Lopulta kaikilla oli kuitenkin hyvä mieli ja lähdimme kerhoon.

Piipahdimme siis myös kerhossa, jossa oli lisää tätejä, yksi setä ja muutama kaveri. Lapset touhusivat toisten lasten kanssa, kunnes oli aika lähteä kotiin kaupan kautta. Kaupassa ihmettelimme jälleen tätejä (jonossa oleva mummo ja kassan täti). Kotimatkalla saimme sitten ihastella onneksi jotain muuta kuin tätejä. Pieni orava touhusi tien vierellä ja monen kymmenen metrin matkan loikki vierellämme puikkelehtien välillä metsään. Näimme myös variksia ja tällä kertaa nekin olivat melko lähellä.

Kotona maistuivat pinaattiletut ja päiväunille lapset nukahtivat alta aikayksikön...