Olemme jälleen Mikon vapaapäivien myötä köllötelleet sängyssä aamuisin. Mukava köllöttely-tuokio alkaa aina siitä, kun lapset heräävät ja haen heidät sänkyymme. Mikko, joka on ERITTÄIN aamu-uninen, on vielä unessa, kun lapset pörräävät pitkin sänkyä.

Eräänä aamuna (tällä viikolla) Mikko jälleen kerran nukkui, kun lapset konttailivat ja leikkivät sängyssämme. Mikko nukkui kyljellään selkä meihin päin ja Sara istui hänen päänsä vieressä. Yht´äkkiä Sara hätkähti, sillä vierestä kuului kuorsausta. Ääni oli pikkuneidin mielestä hieman pelottava, mutta Sara päätti antaa takaisin samalla mitalla. Neiti otti tuiman ilmeen, lähestyi Mikko-isin päätä ja murisi oikein kovaa. Tilanne oli niin koominen, että repesin nauramaan ääneen ja siihen se Mikkokin sitten heräsi.

Toiset hyvät naurut sain seuraavana aamuna, kun lähtötilanne oli sama eli lapset touhusivat ja Mikko nukkui. Tällä kertaa Sara istuskeli Mikon ahterin vieressä, josta yllättäen pääsi äänekäs kaasupurkaus. ;o) Ja mitäpä muuta Sara olisikaan tehnyt kuin murissut vastaukseksi...