Vietimme juhannusta Mukkilassa ja siellä lapset löysivät kauppaleikin salat. Puistossa mummi alkoi aivan ex tempore ostaa Jaakolta ruokaa ja se oli kauppias J:n mielestä niin hauskaa, että housussa majailleet kakkakikkareet eivät häirinneet, kurahousuja ei saanut ottaa pois (vaikka aurinko paistoi ja oli kuivaa) ja sisälle lähdettiin tuntia myöhemmin itkun kanssa. Kauppiaalta löytyi vaikka mitä myytävää ja hinnat oli edulliset, asiakaspalvelussa oli tosin toivomisen varaa. Nimittäin kun äiti kävi ostoksilla ja oli maksanut tavarat, tuli kauppias tiskin takaa ja vei ruuat takaisin myyntiin. Aikamoinen kiskuri! ;o)

Iltapäivän kauppaleikissä asiakaspalvelu oli petraantunut ja kauppias oli ollut tyytyväinen asiakaskuntaansa.

Oli mielenkiintoista seurata leikkiä, sillä se oli ehdottomasti Jaakon tähän astisen elämän intensiivisin ja pitkäkestoisin leikki. Kauppaleikkiä jatkettiin juhannuksen jälkeen kotonakin, nyt valikoimissa on jo sahat sun muut työkalut. Maksuvälineeksi kelpaa myös tavara, joten tällä kertaa kyse on enemmänkin osta/myy/vaihda-myymälästä. Kaupanteon ehdoton kulmakivi on nimittäin hinnan määrittely ja se, mitä maksaa.

Saa nähdä mikä Tarmo-lähikauppias tuosta Jaakosta vielä tuleekaan, sen verran topakka kauppias on!