Jaakko on parin viikon verran hokenut toivetta päästä junan kyytiin. Tänään se sitten viimein tapahtui, kun äiti päätti, että mennään isiä vastaan ja käydään samalla reissulla kaupoissa. Lasten herättyä päiväunilta teimme äkkilähdön ja kymmenessä minuutissa olimme jo matkalla asemalle. Unenpöppöröinen Jaakko oli silti aivan tohkeissaan tulevasta junakyydistä. Emme menneet junalla kuin kolme asemanväliä (n.10min.) ja Jaakkoa selvästi harmitti, kun piti niin pian poistua mukavasta kulkupelistä. Maisemien katselu oli jännää...

Harmitus kuitenkin pieneni, kun ostimme jäätelön, jonka lapset saivat syödä välipalaksi (meillä on syöty jätskiä vielä niin vähän, että yksi riittää puoliksi, eiköhän loppukesästä tilanne ole jo toinen ;). Kaupassa treffasimme isin, ostimme lapsille sandaalit (Sara halusi heti uudet jalkaan, vanhat kengät eivät olleet enää mitään) ja tutkimme porukalla leluhyllyjä. Lapset ovat päässeet todella harvoin kauppohin ja vielä harvemmin niin, että saavat välillä kävellä itse. Niinpä leluhyllyjen tutkijoilla oli leveä hymy kasvoillaan koko ajan...

Ennen ruokakauppareissua (joka vaatii jo lapsiltakin aikamoista kestävyyttä, kun pitää nököttää rattaissa) ehdimme leikkiä kävelykadun leikkipaikassa jonkin aikaa. Oli ihana seurata lasten riemua olla uudessa paikassa!

Illalla koko rättiväsynyt perhe otti rennosti ja lapset saivat katsella uutta Pingua. Lauantaina lähden lasten kanssa reissuun Mikon sukulaisille, palaamme asiaan maanantaina reissukuulumisin.