Vietimme jouluaaton mummin ja ukin luona (mukkilassa). Vaikka matka ei ole kovin pitkä ja olimme pois vain yhden yön, oli muuttokuorma melkoinen. Tavaraa riitti niin, että hyvä kun autoon mahtui. Lapset olivat onnellisia päästessään isovanhempiensa luokse. Vanhat tutut jutut löytyivät heti.

Aatto sujui leppoisissa merkeissä. Leikittiin, juteltiin, syötiin, oltiin vaan. Lapset (ja me vanhemmatkin) saimme tutustua Elli-tädin miesystävään, jonka tapasimme siis ensimmäisen kerran. Aluksi lapset vierastivat Amia, mutta illan mittaan Sara päästi hänet hieman lähemmäksi ja uskaltautui jopa syliin. Jaakko puolestaan vierasti uutta tuttavuutta ja torjui kaikenlaiset yritykset.

Lahjat olivat lasten mieleen. Elli-täti oli ostanut lapsille hienon linnan ja mummi&ukki uusia legoja ja eläimiä. Niillä sitten leikittiinkin koko ilta. Muidenkin lahjojen avaaminen sujui jo rutiinilla, olihan paketteja availtu jo edellisenä päivänäkin.

Linnassa Saran mielestä parasta oli lapio (pieni harmaa lapio). Se kulki mukana niin suussa kuin kädessäkin koko illan. Jaakko keskittyi linnan laskusillan avaamiseen...

Välillä oli pakko lähteä haukkaamaan happea, koska lapset intoutuivat (uusista leluista huolimatta) tekemään kolttosia, mm. rämppäsivät lamppuja koko ajan (päälle, pois, päälle, pois), söivät ja levittivät kukkaruukuista kukkasoraa, laittoivat mikron päälle (monta kertaa kunnes piuha otettiin pois seinästä), tutkivat kaappeja ja laatikoita ja heittelivät leluja (esim. palikoita). Ulkoilu teki siis hyvää, kävimme läheisen päiväkodin pihalla leikkimässä.

Vauhdikkaan aaton jälkeen uni maistui ts. lapset armahtivat ja nukkuivat noin kahdeksaan saakka. Leikit jatkuivat siitä mihin olivat illalla jääneet.

Sara innostui hoitamaan vauvaa. Vauva saikin kovaa kyytiä, sen verran ronskiin tyyliin neiti keikutti kehtoa... ;o)

Aamupäivä vietettiin vielä mukkilassa, sitten oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja siirtyä seuraavaan juhlapaikkaan juhlistamaan joulun sanomaa ja viettämään aikaa perheen parissa...