Jaakon puhe ja asioiden/nimien yhdistely on ihmetyttänyt meitä vanhempia viime päivinä. Tänään poika luki Maisa-kirjaa ja kas kummaa: hahmojen nimet tulivat kuin apteekin hyllyltä, vaikkei niitä oltu luettu yhdessä kertaakaan. Lapset ovat katsoneet Maisa-ohjelmaa tv:stä ehkä noin kymmenen (tai alle) kertaa ja niin vain Jaakko tiesi "Ipan" (=Nipa), "Tellun", " Keken" sekä "Aattun" (Arttu).

Haimme eilen kirjastosta taas uudet kirjat, sillä lapset lukevat nyt paljon ja etenkin Jaakko kertaa niissä esiintyviä asioita/hahmoja uudelleen ja uudelleen. Poika lueskelee paljon itsekseen ja yhdessä lukiessa selittää koko ajan kirjan tapahtumista. Jaakko kaipaa jutuilleen vastakaikua ja sitä saadessaan nyökkäilee tyytyväisenä, hymisee mmm-m tai vastaa tyypilliseen tapaansa "joo-o". Uusia sanoja poika yrittää moneen kertaan, jotta sanan taivutus onnistusi mahdollisimman hyvin.

Saran puhe on enemmänkin kertovaa eli neiti selittää omia hommiaan tai leikin kulkua meille muille. Joskus Sara hakee äidin/isin, ottaa kädestä kiinni, sanoo "mukaan" ja vie jonnekin selittäen samalla, mikä on kateissa/vikana/asia ylipäätään. Puhetta tulee paljon ja se on melko epäselvää, mutta sanoma vaikuttaa erityisen tärkeältä... Sara on alkanut myös komentaa meitä muita, on asioita, joita meidän ei pidä tehdä. Käskyt eivät päde koko ajan vaan vaihtelevat, mutta tänän äiti ei saanut esimerkiksi taputtaa Huvitutti-laulujen tahdissa, istua tietyllä tuolilla, laittaa vaippaa (kun isi laittaa) tai istua sängyn reunalla.